Synkkiä pilviä horisontissa

Meidän kalamarkkinoiden yllä leijuu synkkiä pilviä. Lähes päivittäin saadaan kuulla entistä huonompia uutisia. Silakan hinnat on jo tippuneet ja nyt aikaisempaa suurempi osa saaliista myydään turkiselinkeinon raaka-aineeksi. Onneksi siellä näyttäisi vielä kysynttää riittävän. Viimeiset turkishuutokaupat menivät mailmantilanteen epävarmuudesta huolimatta kohtalaisesti. Hinnat on tosin sielläkin pudonneet.

Me kalastajat saadaan tieto hinnan alennuksista nopeasti. Toisin on turkistarhaajilla. Näihin aikoihin vuotta he päättävät kuinka paljon eläimiä kasvatetaan. Pennut syntyvät keväällä ja eläimet nahotetaan loppusyksystä. Turkisten muokkauksen jälkeen ensimmäiset huutokaupat pidetään Vantaalla joulukuussa. Tarhaajalta on mennyt liki vuosi ennenkuin hän saa tietää minkälaista palkkaa hän saa vuoden työstään. Kustannuksia syntyy tietysti kaiken aikaa. Niinhän se näillä luonnonvaraelinkeinoilla on  muutenkin. Kasvisten ja viljan sato korjataan kerran vuodessa jne jne. Moni vakituisessa työssä käyvä ei taida ymmärtää minkälaista on elää sesonkien mukaan. Joskus olen kuullut turkistarhausta kritisoitavan, mutta mistä saadaan hienompia ja luonnonmukaisempia vaatteita kuin turkiksista? Ei mistään.

Epävarmuus ja hintojen lasku heijastuu myös meidän paatille. Tästä seurauksena kippari joutui raskain mielin laittamaan Anatolin lomalle odottamaan parempia aikoja. Näytää pahasti siltä, että tästä ei enää saada leipää kolmelle miehelle. Nyt vaan toivotaan käännettä parempaan.

Otettiin kaverikuva Anatolin toistaiseksi viimeisenä työpäivänä. Vähän on hymy tiukassa kummallakin.

Anatoli tallentaa Saariston maisemia IPadillaan

Tämä viikko alkoi lumipyryssä. Ajettiin samaa reittiä apajille kuin lauantainakin. Maisemat olivat muuttuneet viimeviikosta radikaalisti.

Ei näytä enää yhtään kesäiseltä

Mihin lie joutsenetkin menneet?

Eikä veneetkään ole päässeet vesille viikonlopun aikana.

Tyhjänä nököttävä pursiseuran tukikohta ei ihmetytä yhtään. Kylmä taitaisi pursissa tulla. Meillä on sentää kunnon keskuslämmitys.

Aikainen maaliskuun aamu Saaristomerellä, Huovarin matka apajalle

Lähtö Laupusesta kello 05.30. Lämpötila nollan tienoilla. Selkeä sää, aurinko on vielä horisontin takana. Tällaisena aamuna tämä työ tuntuu melkein etuoikeudelta.

Aurinko nousee kuuden maissa. Ollaaan tultu Ykskarin sivulle.

Korvenmaan ja Pyytin välinen salmi on  vetäytynyt yöllä riitteeseen. Uimaan ei tee mieli.

Mökki-idylli Pyytissä. Joutsenpari purjehtii vielä aution mökin laiturin edessä

Veneet odottavat vajassa kesää

Pursiseuran tukikohta on vielä typötyhjä. Kuukauden päästä sielläkin on jo lauantaiaamuisin vilskettä

Kellon ollessa puoli kahdeksan kurvataan Bärbelin viereen. Aloitetaan kalastus. Nyt saa maisemien ihailu jäädä. Katseet keskittyvät kaikuluotaimiin ja tutkaan.

Jättisilakan metsästystä ja lipun nosto

Uskomattoman kauniita kevättalven päiviä merellä. Tänäänkin tyyntä ja aurinkoista, ja lämmintäkin, vaikka vesi on vielä kylmää.

Kuvassa Bärbelin edessä näkyvät valkoiset täplät on joutsenia. Ne uivat meidän kanssa kilpaa, kunnes kyllästyivät ja lensivät pois. Miltei kaikki vesilinnut on jo saapuneet saaristoon, merimetsot mukaanlukien. Kaikenlaisia soidinpörhistelyjä näkee siellä täällä.

Silakat on edelleen lymyilleet pitkin pohjia, mistä niitä on koitettu narrata trooliin vaihtelevalla menestyksellä. Kaikenlaista muutakin sieltä löytyy.

Bärbel nostaa troolia ja saaliina on melkoisesti rakkolevää ja tietysti aina jokunen silakkakin.

Tänään merestä nostettiin lippu. Kuka tunnistaa: Mikä Suomenlippu tuo on, ruorin keskellä leijonavaakuna?

Jättisilakanmetsästyksessä saatiin taas uusi ennätys. Pituutta järkäleellä 34,5 senttiä ja leveyttä sytkärin verran. Pitäisköhän hommata vaaka, että saatais painokin. Meillähän on täällä kyllä puntari, enpäs muistanutkaan. Siis jatkossa saadaan painotkin kirjatuksi.

Viikon jätti. Tyttö oli, eli mätisilakka. Tuo verrokki on sellainen sopivankokoinen paistinhaili.

Kalaruumassa paistinhailit  muhivat kylmässä vedessä. Sinisellä letkulla niitä siirretään maihin. Kaikki käy hygieenisesti käsin koskematta. Mahtais olla suuri saalis jos nuo kaikki  olis jättisilakan kokoisia. Siinä olis juhannussilliä kerrrakseen.

Murphyn laki sun muuta

Aamulla merelle lähdettäessä sää oli miltei tyyni ja pakkasta saattoi olla pari astetta. Aurinkoinen aamu muistutti kuitenkin vuodenajasta. Kyllä maaliskuu vielä on talvikuukausi, sillä vesi on kylmää. Ei tarvittu kuin tosiaan muutama pakkasaste, niin laajat alueet olivat jääriitteessä.

Perkalafjärden on kauttaaltaan jäässä.

Onneksi jääpeite on kovin ohut eikä haittaa Bärbelin menoa.

Tehtiin pari lyhyttä vetoa pitkin pohjia. Se tuppaa kuluttamaan ohuesta langasta tehtyjä trooleja. Meidän pohjavetoalueet on vielä sellaisia missä välillä joudutaan hyppyyttämään trooli kivikkojen yli ja siinä saa olla tarkkana. Troolin perä oli kuitenkin jossain kohtaa mennyt pitkin pohjia ja siihen saatiin pieni reikä.

Troolin peräpussiin on tullut pieni reikä sen osuttua jossain välissä pohjaan. Aivo merkkaa reijän paikkaa ja kursii sitä sen verran umpeen, ettei kalat karkaa paattiin niitä nostettaessa. Merkatun reijän löytää suojapussin sisältä helpommin, kun sitä alkaa paikkaamaan.

Onneksi ei sentään noin suurta reikää löytynyt.

Niin, ja sitten siihen murphyn lakiin. Kippari on yleensä kovin huolellinen kaikenlaisen byrokratian kanssa. Aluspäiväkirjat ja kalastuspäiväkirjat on aina olleet kunnossa ja oikein täytettynä. Paitsi tänään; maihin  ajettaessa oli kaikenlaista puhelua ja muuta ylimääräistä. Kalastuspäiväkirjan saalisarvio oli jäänyt täyttämättä. Omaan vihkoonkin sen olin jo kirjannut. Arvatkaas ketkä odottivat laiturilla, kun kun kurvattiin Laupusiin. Tietenkin siellä olivat Ely-keskuksen kalastuksen valvojat Niklas Turusta ja Vesa Kouvolasta. Ja paperit puutteelliset. Kyllä nolotti. Onneksi eivät sentään linnaan vieneet, vaan taisin selvitä vakavalla huomautuksella.
Että just sillon tulitte, kun kerrankin oli puutteellisesti täytetty. Aika huono selitys.

Kovin ovat valvojat vakavan näköisiä. Niklas edessä ja Vesa takana. Ja kipparia nolotti. Onneksi se ei näy kuvassa.

Ei se nyt niin kuolemanvakavaa, Niklas sentään hymyilee, ainakin vähän.

Huovari sai tunnustuksen

Täällä taas. Viikonloppu on vietty ruhtinaallisesti kotona. Viime viikon torstaina saatiin lopulta oikein kunnon myräkkä tuulineen ja lumisateineen. Lähdettiin maihin. Jättisilakka ennätystäkään ei saatu rikotuksi. 32 senttinen johtaa edelleen kisaa.

Perjantaina Ammatikalastajaliitto ja Riista-kalatalouden tutkimuslaitos tuuletti Turussa vähän toisiaan. No, sinnehän kipparikin änkesi. Tilaisuuden alussa saivat kipparin hiljaiseksi. Sitä ei muuten tapahdu kovin usein. Liiton toimitusjohtaja Kim Jordas ja kipparin kalakaveri Bärbelistä, Olavi Sahlsten (liiton puheenjohtaja) kiittivät liiton kotisivuille linkin saanutta blogiamme. Annamme kuulemma myönteisen kuvan kalastajan arjesta. Lahjoittivat vielä Markku Saihan ottaman kuvan paatista.

Kippari sopertelee kiitoksia yllättävästä tunnustuksesta. Kuva M. Saiha

Nyt on kuva saanut paikan kotitoimiston seinällä ja kyllä siinä vähän kuohuvaakin otettiin, kun sitä seinään naulattiin.

Markkinatilanteet vaihtelee

Uskokaa tai älkää. Tämmöinen pienimuotoinen saaristokalastuskin on altis maailman markkinoiden kuohuille. Talven ajan saaliistamme noin 95% on mennyt vientiin elintarvikemarkkinoille ja loput on viety maailmalle turkiselinkeinon kautta. Epävarmuus maailmalla aiheutti sen, että turkisten hinnat ovat laskussa ja tietenkin se heijastuu kovana paineena raaka-aineiden hintaan.

Elintarvikekalan markkinat ovat olleet Venäjällä ja ns entisissä neukkumaissa. Kauppa Ukrainaan on suurissa vaikeuksissa ja meidänkin saalista melkoinen osa on mennyt sinne. Vaikuttaa pahalta. Ukrainan viennin sijaan kalanostajamme etsii kuumeisesti uusia markkinoita. Mikä tietysti kohdistuu suoraan epävarmuutena meidän lähitulevaisuuden toimintaan. Uutisia kuunnellaan tarkkana ja Venäjään kohdistuvat pakotteet hirvittävät meitä. Yleensä Venäjä on aina reagoinut nopeasti kaikissa mahdollisissa poliittisissa tilanteissa kieltämällä ensimmäiseksi elintarvikkeiden tuonnin. Onpa vissiin väitetty kalojen sairastavan afrikkalaista sikaruttoakin jne jne. Pahimmassa tapauksessa saadaan etsiä kokonaan uudet markkinat tuotannollemme. Näinhän tämä maailma pyörii eikä suurille linjoille täältä pikkutroolarin hytistä mitään voi tehdä. On vain sopeuduttava.

Kalastusta jatketaan kuitenkin ihan tavalliseen tahtiin. Vaihteeksi on saatu pieniä pakkasia ja jopa uutta jääriitettä vedenpintaan. Ei tästä kuitenkaan enää mitään talvea tule.

Bärbel tyhjentää troolia maaliskuun kuutamossa

Kustavilaiset pikkutroolaritkin on lähteneet kalaan. Bärbel näyttää ihan isolta laivalta niiden rinnalla.

Tänään Huovari sai naisvieraan. Iktyonomi Johanna kävi kipparia haastattelemassa. Hän tekee jonkinlaista selvitystä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle meidän elinkeinosta. Kippari tunsi olonsa oikein otetuksi, kun sai ihan  nauhurille kuvailla Huovarin toimintaa. Johanna yritti sopia tapaamista moneen otteeseen, mutta aina oltiin merellä. Niinhän se on, että merimiehet on merillä ja naiset odottaa maissa. Tänään hän kömpi paatille jo aamukuudelta ja sai työnsä meidän osalta viimein tehdyksi.

Katsokaa kipparin ilmettä. On se mukavaa kaapata noin viehko tutkija kainaloon. Ei vaan luvannut tulla meidän kokiksi, vaikka nätisti Jussin kanssa pyydettiin

Jättisilakan metsästys

Vapaa-ajankalastajille saaliin koko ja näkö lienee tärkeintä kalastuksessa. Nehän jopa harrastavat catch and release pyyntiä, eli saalis menee ihan hukkaan. Sitä ei edes syödä itse. No, meillä ei ole vielä niin paljon varallisuutta, että voisimme päästää saaliskalat takaisin mereen.

Aloitettiin kuitenkin uusi harrastus. Aletaan mittaamaan suuria silakoita. Niitä näkyy saaliin joukossa aina jokunen, oikein sillin kokoinen.

Viime viikon ensimmäinen jättisilakka. Pituutta 32 cm ja leveyttä sytkärin verran.

Viime viikko merellä muistutti toukokuuta. Aurinko paistoi ja lämmintä oli parhaimmillaan liki kymmenen astetta. Nyt on palattu talveen. Aamulla merelle lähdettäessä oli taas oikein rapia pakkanen ja säätietojen mukaan talvi jatkuukin muutaman päivän. Onneksi jäät on lähteneet miltei kaikkialta.

Kalanostajan talvilomat sotkivat vähän meidän kalastusta. Jouduttiin tulemaan viikonlopuksi kotiin, kun rantamiehet olivat lomilla ja kalan vastaanotto ei oikein pelannut. Olihan siitä maissa käymisestä hupiakin. Jussi sai viettää synttärinsä (21v) lauantaina kavereiden kesken ja kippari pääsi suksilla mäkeen ensimmäistä kertaa tänä talvena. Ollaan siis virkistytty oikein kunnolla.

Tyyni meri, liki kymmenen astetta lämmintä ja silakoita pussissa. Mitäs muuta kalastaja kaipaisi. Aina tietysti voisi saada vähän paremman hinnan saaliskaloista, Eihän sitä ihan tyytyväinen saa olla, ainakaan Suomessa.