Töissä telakalla, osa 1 jatkuu vieläkin

Herätys kuudelta. Aamiaisleipää ja kahvia. Haalarit niskaan ja puolalaisten joukossa telakkaan. Meidän kanssa saman katon alla majailee 6-7 polakkia ja pihalle on tuotu lisäksi pari asuntokonttia. Metallimiehiä kaikki tyyni, oikeita solidaarisuusaatteen rautakouria.

Kippari johtaa rautakourien joukkoa työmaata kohti. Ilme on tuima.

Rautakourat työstävät troolari Lagunaa ja Couragea. Meidän paatin kimpussa häärivät puusepät, joita vieläkin siis tarvitaan. Niin ja me, Huovarin miehistö tietenkin. Tänään pestiin ja puhdistettiin paatin pilssi. Valmisteltiin kaikki läpiviennit myöhempää varten. Irrotettiin yksi viallinen invertteri ja autettiin puuseppiä.

Styyrpuurin keulapuolelta  poistettiin kahden kaaren välinen huonoksi mennyt lankunpätkä.

Styyrpuurin laidallla oli toinenkin pehmennyt lankunpää.

Matts-Olle mittaa tarkkana paapuurin ahterista poistettua lankunpaikkaa. Uusi lankunpätkä pitää sopia kaarevaan koloonsa just eikä melkein.

Per valmistelee sääsuojan kiinnityksiä.

Enpä muista olenko kertonut mitä aiomme tehdä paatille tänä kesänä. Siis, tarkoitus on päällystää paatin vesilinjan alapuolinen runko lasikuidulla. Vesilinjan yläpuolinen osa kuidutettiin viime kesänä tällä samalla telakalla. Linkki telakan kotisivulle: Simrishamns Varv Ab

Lasikuidun avulla saadaan vanhalle paatille ainakin kaksikymmentä palvelusvuotta lisää. Jäissä ajaminen on puupaatille aika rankkaa ja vuodoilta ei voi välttyä. Jokainen veneen omistaja tietää miten tylsä vuotava paatti on. Laminoimme paatin runkoon 12 kerrosta lasikuitumattoa. Näin saadaan reilun sentin paksuinen laminaattikerros minkä alla on sitten kahden tuuman tammilankku. Pidämme huolen siitä, että lasikuitulaminaatin alla ei ole yhtään pehmeätä puuta. Aika pirun vahva siitä tulee.

Huomenna olisi vielä tarkoitus saada sääsuoja paatin ympärille. Sen jälkeen se jätetään kuivumaan kolmeksi viikoksi. Viikonloppuna siis odottaa kesäloma.

Töissä telakalla, osa 1 jatkuu

Eilisen rankan työrupeaman jälkeen palkittiin itsemme hyvällä aterialla paikallisessa Måns Byckgare ravintolassa. Linkki heidän fb sivulle Måns Byckare

Simrishamnin pääkatu, Storgatan alkaa satamasta ja vie kirkolle. Kesäisin se on täynnä terasseja.

Jussilla entrecoté ja kipparilla pepparstek.

Tänään jatkettiin siitä mihin eilen jäätiin. Poistettiin loputkin pellit paatin kupeilta. Sen jälkeen kippari puhalsi pinnat karhean puhtaiksi 300 barin vesisuihkulla.

Muuutama kolokin löydettiin, eli taas tuli puusepälle töitä. Ei kuitenkaan mikään paha. Viime vuonna puuseppä teki pari viikkoa töitä runkolankkujen kanssa. Nyt taitaa pari päivää riittää. Kipparia kyllä jännitti se mitä peltien alta löytyy. Onneksi nyt helpotti, vähällä päästiin ja hyvä tulee.

Viimeisetkin pohjamaalit puhalletaan pois.

Maali ja puussa oleva lika saa kyytiä. Kippari pyysi Jussia kuvaamaan todisteeksi työnteosta.

Paatista tuli puhdas, pesijästä likainen, paljon likaisempi kuin mitä kuva näyttää. 300 barin paine pistää likapartikkelit vinhaan liikkeeseen ja ne tunkeutuvat joka puolelle.

Töissä telakalla, osa 1

Ensimmäinen, ja raskas, työpäivä takana. Urakkaamme kuului telineiden pystytys ja styyrpuurin puolen rosteripeltien irroitus. Saatiin tehdyksi, vaikka lujille ottikin auringon paahtaessa niskaan. Kipparilla on ainakin melkoisen pehmyt olo. Jussi taitaa olla paremmassa kunnossa, kun vielä puoli kuuden maissa ehdotteli, että eiköhän revitä nuo paapuurin pellitkin samantien. Ei tainnut olla tosissaan.

Saatiin peräämme vähän suurempi troolari. Paikallinen "COURAGE" SIN 602

Ei tullut peräkolaria, metri jäi rakoa.

Pellit on poissa. Ainakin ensimmäinen päivä pysyttiin aikataulussa.

Saaristomeren jäät ovat huolehtineet pohjamaalin poistosta tehokkaasti. Tummempi alue on ollut pellillä suojattuna.

Paatti on lopultakin kuivilla

Muutama päivä on viettety, melkein lomailtu, sateisessa Simrishamnissa. Töitäkin on sentään saatu tehdyksi, ainakin vähäsen, eilen mm. asennettiin kalaruumaan valaistus ja muuta sellaista ja pari kirjaakin on tullut luetuksi. Tänäänkin vettä on tihuuttanut melkein koko päivän. Niin ja jalkapalloakin on tullut seuratuksi.

Eilisen kesäillan harmoniaa sateen tauottua. Iltanäkymä paatin laituripaikalta Bornholms Kajenia kohti.

Auringonlaskun säteet heijastuvat rantakadun ikkunoista.

Telakkamestari Johan lupasi lopulta , että tänään päästään telakkaan. Alunperin telakointi oli sovittu tulevaan kuukauden vaihteeseen. Oli kuitenkin mahdollista, että paatti saataisiin nostetuksi jo aikaisemminkin. Pari päivää etuajassa se ylösnosto onnistuisikin. Ajettiin Jussin kanssa samantien telakan viereen odottamaan ja vallattiin telakan asuntolasta majoitus itsellemme. Troolari"LAGUNA" SIN 50, laskettiin viiden maissa iltapäivällä alas ja sen jälkeen on meidän vuoro nostaa paatti kuivalle maalle.

Huovari telakan viereisessä kalalaiturissa Stand By.

Näkymä asuntolasta kalasatamaan ja siellä se Huovarikin näkyy olevan.

Laguna saatiin mereen suunnitelman mukaisesti. Suuren troolarin kotisatama on Simrishamn, kippari on kuvannut kerran sen vauhdikasta merellelähtöä. Videonpätkä löytyy linkistä Simrishamnin silakkatroolarit

Troolari Lagunaa lasketaan mereen.

Kovin vaikuttaa pieneltä hinaajalta tuo Lagunaa työntävä peräprutku, mutta tehtävänsä se täytti mallikkaasti.

Huovari on matkalla maalle, telakkamestari Johan ohjailee kelkkaa.

Siellä on ja pysyy.

Siivousta ja turismia

Eilinen iltapäivä ja ilta meni sadetta pidellessä. Päätettiin siivota messi ja styyrhytti. Pestiin paikat katosta lattiaan. Aikalailla sitä kertyy kaikenlaista pinttynyttä pintoihin.

Kippari pesee styyrhytin kattoa. Senverran vielä selkä taipuu.

Jussi joutuu käyttämään karhunkieltä ja vahvaa pesuainetta messin seiniin.

Seppä Ragnar ei sateelta saanut kaikkia sovittuja hommia tehdyksi. Ja taisi miehellä olla mielessä Rockabilly juhlat Tanskassa. Ragnar harrastaa jenkkiautoja ja kävi näyttämässä meillekin vuoden -61 Cadillac Devilleä. Sillä aikoo mennä viikonlopuksi juhlimaan.

Komia peli

Hienossa kunnossa. Kyllä kelpaa esitellä. Viisi muuta jenkkiä on miehellä vielä kotona.

Lomasesonki alkaa olemaan parhaimmilaan. Vierasvenesatamassa on masto poikineen ja joitakin jahteja on jo kalasatamankin laitureissa.

Huovari arvoisessa seurassa. Etualalla englantilainen jahti.

Hulppea perinnepursikin on kiinnittynyt sataman puolelle.

Meillä Suomessa kalasatamat koitetaan piilottaa näkymättömiin ja esimerkiksi Hangosta häädettiin kaikki kalapaatit pois jo kauan sitten. Täällä Ruotsin maalla kaikki on toisin. Kalasatamaa pidetään turistinähtävyytenä.

Turisteja kuljetetaan oikein junalla meitä fiskareita ihmettelemään.

Päätettiin Jussin kanssa ottaa osamme turismikakusta, kun matkalaisia oikein junalla meidän viereen kuskataan.

Yksi pariskunta tuli kyselemään kuulumisia ja puhelivat, että kyllä olisi sisämaan ihmiselle mukavaa päästä merelle kalaan. No, ei siinä kauaa mietitty, kun jo oltiin menossa. Taidetaankin siirtää telakointia ja aloittaa matkailukalastuksen harjoittaminen.

Anitta ja Olle, suu messingillä turskia pilkkimässä. Tuliko saalista? Sitä ei kuva kerro, mutta tyytyväiset matkailijat lähtivät jääpussin kanssa jatkamaan lomamatkaansa.

Simrishamn

Matkamme tänne Skånen kaakkoiskärkeen sujui ihan mukiinmenevästi. Ensimmäisen matkavuorokauden aikana tuuli kävi sen verran kovana, että avomereen totuttautuminen vei ruokahalut mennessään. Etenkin turistina mukaan tulleella Heikillä meni paljon aikaa täkillä merta katsellessa. Heti Visbyn eli puolimatkan jälkeen tuulet tyyntyivät ja loppumatka menikin leppoisasti.

Aurinko on laskemassa. Tumma viiva horisontissa on Öölanti.

Miehistön matka meni ruorivahdissa ja nukkuessa. Loppumatkalla kahvikin alkoi taas maistumaan. Topattiin hetkeksi vähän Simrishamnin ulkopuolella ja pilkittiin muutama päivällisturska. Syyllistyttiin varmaan johonkin kauheaan kalastusrikkomukseen, kun ei niitä viittä kalaa ilmoitettu mihinkään. No, nyt on todisteetkin jo syöty.

Jussi on meidän pillkimestari. Muutama veto ja viisi turskaa saaliina. Vähän piti paikkaa ja sopivaa syvyyttä hakea ennenkuin parvi löytyi.

Onnellinen onkimies

Pikkimisen jälkeen kurvattiin satamaan. Ei päästy suoraan telakkaan, joten aloitettiin muiden huoltohommien valmistelu jättämällä leijat maihin. Seppä Ragnarin kanssa on sovittu erilaisten pikkutöiden tekemisestä.

Huovari on päässyt vakiopaikalleen Turistbyrån ja Cafe Kajenin eteen. Aamukahvi on viiden metrin päässä paatista; käytännöllistä.

Eilisistä turskista on valmistettu kalapannua välimeren tapaan. Tämä on kipparin vakioresepti.

Tämän päivän aamu, aina puolille päiville saakka, meni Ragnarin apupoikana puuhatessa. Sitten säätila muuttui ja ukkosta raekuuroineen on piisannut monta tuntia. Heikki lähti kotimatkalle ja vakiomiehistö odottelee sään paranemista. Vaikuttaas siltä, että meidät nostetaan ylös telakkaan aikaisintaan sunnuntaina, todennäköisimmin kuitenkin vasta maanantaina. Kaupungissa on tivoli ja muuta melskettä viikonloppuna. Ei me ikävystymään päästä.

Vettä ja rakeita tulee alas oikein kunnon voimalla.

Asiakaskatoa Cafe Kajenin terassilla.

Tämän joukon höyhenet ei vettä pelkää. Ainoat sadesäällä liikkeellä olevat jalankulkijat tutustuvat paattiimme.

On the road again

Juhannus on ohi. Aamutuimaan tankattiin paattiin polttoainetta ja sitten suunnattiin keula kohti Simrishamnia. Sateinen Suomi jää pikkuhiljaa taakse. Toivotaan tyyntä ja aurinkoista keliä, mutta meteorologit lupailee meille 14 metrin tuulta. Onneksi pohjoisenpuoleista, saadaan lisävauhtia, kun tulee ahterin puolelta.

Matkamusiikkina soi Canned Heat

Kolmanneksi ruorimieheksi saatiin kipparin vanha kalakaveri Heikki Salosta. Eväänä on rasvasilliä, graavia taimenta ja uusia perunoita. Kyllä meidän kelpaa.

Finnfellow ohittaa meidät Krampin ja Orhisaaren välissä. Heikki katselee maisemia täkillä.

Merimaskusta matkaa Simrishamniin on 403 merimailia, mikä tarkoittaa meidän huikealla 8 solmun matkanopeudella noin 50 tunnin purjehdusta pitkin Itämerta.