Aloitettiin törni lauantaina ja pari kertaa saatiin jonkinlainen kalalasti vietyä Laupusiin. Matkanteko muuttui koko ajan vaivalloisemmaksi. Normaalisti Innamon nurkilta on ajettu Laupusiin reilussa parissa tunnissa. Nyt matka kesti liki kuusi tuntia. Rokkialli teräsveneenä aukoi jääränniä ja me tultiin perässä.
Kimmon ottamassa kuvassa ajetaan kohti Laupusten satamaa. Viikonloppuna matkan varrella oli vielä aukkojakin jäässä. Lopulta nekin jäätyivät umpeen.
Käytiin Laupusissa vain joka toinen päivä. Kalantulokin oli aikalailla vaisua. Senkään takia ei maihin tarvinnut mennä joka päivä. Yövyttiin siinä välissä Hankan laiturissa. Alla olevassa videoklipissä Rokkialli ajaa pimentyneessä illassa merisavun keskellä Hankaan.
Eilen lähdettiin toiveikkaina Laupusista kohti Airistoa. Pariksi päiväksi oli luvassa vielä kylmää säätä. Ja kylmää se olikin. Pitkän ryskytyksen jälkeen päästiin avoveteen. Hyhmää ja riitettä oli kuitenkin kaikkialla. Veden pinalla ajelehti jäälauttoja joiden havaitsemista sankka merisavu haittasi.
Finnlinesin FINNFELLOW sivuuttaa meidät merisavussa parinsadan metrin päästä Äggskärien eteläpuolella.
Ominaisholmen
Otettiin aikalisä. Lauantaista eteenpäin säiden pitäisi lämmetä. Odotellaan sitä ja toivotaan kovasti, että säiden haltija jättäisi meille vähän avovettä ja ahti ohjaisi avovesiaukkojen kohdalle silakoita. Lauantaina mennään katsomaan toteutuivatko toiveemme.
Viime vuoden tammikuun yhdeksästoista pysyy varmasti mielissämme loppuiän. Pysäytettiin paatit Kuustenaukossa hetkeksi tuon päivän muistoksi ja olimme iloisia siitä, että sama porukka kalastelee edelleen näillä samoilla vesillä. Linkki vuodentakaisiin tapahtumiin
Käväistiin eilen pikaisesti kotona. Mukavaahan siellä olisi viikonloppua viettää, mutta tämä kalastus voi loppua lyhyeen. Yhtään ylimääräistä päivää ei nyt voi viettää poissa apajilta.
Odotettiin aamun valkenemista ja lähdettiin vasta sen jälkeen liikkeelle. Murrettiin alkajaisiksi vähän jäitä Laupusten laiturin edestä. Saatiin kaunis tyyni matkailusää ja ajeletiin välillä ihan kävelyvauhdilla kohti Innamon luona odottavaa Rokkiallia.
Videopätkässä pieni maistiainen matkailusta talven sinessä.
Jäitä riitti Laupusista koko matkalle Innamoon asti. Osa oli onneksi vielä ihan ohutta ja luntakin oli satanut jään päälle. Se estää tehokkaasti jään vahvistumista. Yllättävän paljon sitä kuitenkin oli tullut lisää sitten torstai illan.
Sivuutammme Mustaluodon loistoa. Keskiviikkona tästä vielä vedettiin troolia.
Trooli laskettiin ohuen riitteen joukkoon ja sitä riitti koko vedon ajan Innamosta Orhisaaren taakse, missä pyydys koettiin illan pimetessä. Jäälauttoja on sen verran liikkellä ettei haluttu jatkaa kalastamista pimeässä. Vaijerit voi nousta jäälautan päälle ja silloin trooliinkin voi mennä jäätä sisään tai sondikaapeli voi katketa.
Noin ohut jää ei ihan taida vielä kantaa retkiluistelijoita tai pilkkijöitä eikä se meidän kalastustakaan paljoa haittaa. Äggskärien merimetsoluodot talviasussa.
Kurvattiin yöksi väylän syrjään Hankaan odottamaan aamua. Jatketaan silkoitten jahtaamista taas huomenna päivän valjettua.
Kyllä tästä talvi tuli. Sitähän ei tietysti voi tietää, että tuliko kova talvi vai leuto ja milloin kevät sen talven voittaa. Aika äkkiä ja aika karuksi meidän työympäristö muuttui. Uutta jäätä syntyy saaristoon vauhdilla. Jo muutaman päivän ajan Laupusista apajille vievällä väylällä on ollut pari aika suurta jääkenttää. Niistä läpi ajaminen on vienyt aikaa. Muuten runkoväylä on pysynyt sulana. Tänään illalla satamaan tultaessa uutta jäätä oli syntynyt kolmentoista merimailin matkalle aina Kruununmaan selältä Laupusiin saakka. Sellaista parisenttistä jääriittettä se oli, mutta näillä pakkasilla se on hetken kuluttua jo kymmen senttistä. Airistollakin seilaili jo aika suuria jäälauttoja.
Marine Trafficin sivulta kaapatussa kuvassa näkyy meidän viimepäivien reittejä. Tänään Innamon ja Pakinaisten puolivälissä olevalta Kruununmaanselältä meri oli jäässä Laupusiin saakka.
Tänään oli hieno ulkoilusää. Pakkasta kymmnekunta astetta eikä luvattu kova tuulikaan osunut meidän kohdalle. Aika raakaa tuo pakkanen ja muutamankin sekuntimetrin tuuli avoimen meren päällä on.
Birka Stockholm Rymättylän eteläpuolella. Olikohan tulossa telakalta? Harvinainen näky näillä vesillä. Kyllä sen baarista kelpaisi Saaristomeren maisemia katsella.
Aurinko on laskenut ja päivän saaliin viimeisiä kaloja nostellaan paattiin. Kalaa on tullut ihan mukavasti ja sehän lämmittää mieltä kylmästä säästä huolimatta.
Jäätä kertyy kaikkialle missä vain on ollut vähänkin vettä.
Silakat jäätyvät alumiinisiin paatin osiin kiinni.
Kalapumppu siirtää kalat pakastamoon veden avulla. Vettä siis roiskitaan oikein reilusti ja taas syntyy lisää jäätä. Sitä sitten kopistellaan päivät pitkät lämpimiksi pois paatin kansilta.
Tänään lähdetään käymään pikaisesti kotona. Heti kun vain saadaan saalis siirretyksi maihin. Ja tietenkin, aina silloin kun ollaan kotiin lähdössä, joku pakastamon laite menee epäkuntoon. Nytkin kalapumppu on pysähdellyt monta kertaa. Minkäs teet, ääriolsuhteissa heidänkin laitteet toimivat. Ei niitä ole oikein pakkaskeleille suunniteltu.
Lauantaina tullaan jo takaisin. Kovasti arvuutellaan kuinka kauan kalastusta voidaan täällä jatkaa. Aika näyttää. Kotimainen ja läntisen naapurimaan kymmenenpäivän sääennusteet eivät oikein pitkää jatkoa meille lupaile.
Eräs blogimme seuraaja on ollut kiinnostunut siitä miten troolin meressäkulkua seurataan ja säädellään. Yritetään nyt vähän avata käyttämäämme yksinkertaista tekniikkaa.
Troolisondi
Näytämme päivällä näpättyjä kuvia troolisondin näytöstä. Me kutsumme sondiksi troolin yläpaulaan kiinnitettävää kaikuluotainanturia. Siitä johdetaan signaali pitkällä sondikaapeliksi kutsutulla vahvalla sähköjohdolla paatin hytissä olevaan kaikuluotaimeen. Sondikaapeli kelautuu automaattisesti ulos troolia laskettaessa ja vaijereita sisään kelattaessa se vastaavasti kelautuu erityisellä sondivinssillä sisäänpäin.
Meidän sondivinssillä on kaapelia 500 metriä. Kaikuluotaimen toimintaperiaate selviää vaikkapa alla olevasta linkistä. kaikuluotain wikipediassa
Eilen todettiin pakkasen olevan purevaa ja troolinlaskun sellaisessa säässä kylmän hikistä työtä. Tänään sää oli lauhtunut, mutta kyllä se pyydyksen nimellä kulkeva lankakerä vieläkin oli yön aikana jäätynyt. Videopätkässä muutama tuokio troolin laskusta. Siinä lopussa heitetään yläpaulaan kiinnitetty sondin silmä, eli kaikuluotainanturi, yläpaulan kanssa mereen.
Olemme muutamana viime kalastuskertana olleet hieman poikkeuksellisesti troolin laskun aikana kiinnittyneinä Rokkialliin. Huovarin kippari on ollut silloin hetken melkein toimettomana ja siksi näitä videoita tulee oikein kahtena perättäisenä päivänä. (Oikein on musiikkiakin mukana. Kännykän mikrofoni sieppasi aika
kovia tuulen kohinoita ja ne on yritetty muzakilla peittä. Anteeksi
pyytelen näin.)
Ja seuraavaksi muutama sondinäytön kuva selityksineen. Näyttökuvan yläreuna on aina yläpaulan tasolta. Sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä veden pinnan kanssa. Kuvassa näkyy myös tarvittaessa meren pohja, troolin alapaula ja toivottavasti myös kaloja.
Troolin veto on juuri aloitettu. Troolia mereen laskettaessa sen alapaula roikkuu pitkin pohjaa. Vetovaijereiden kiristyessä ja paattien ollessa oikealla etäisyydellä toisistaan alapaula nousee pohjasta näkyviin. Tässä vaiheessa sondikuvasta selviää myös onko trooli selvänä vai sekaisin. Paulan kuva on tuo kapehako mutkitteleva punakeltainen juova.
Tänään silakat olivat tiukasti kiinni meren pohjassa. Kuvassa näkyy miten alapaula pudotetaan pohjaaan ja kuinka se alkaa "pöllyttämään" silakoita esiin ja trooliin. Me pystymme säätämään tänään käytössä olleen troolin korkeutta noin kymmenen metriä. Matalimmilaan se on noin 18 metriä ja korkeimmillaan noin 29 metriä.
Trooli kulkee pitkin pohjaa ja silakat näkyvät valkoisen pohjan yläpuolella punakeltaisena pilvenä.
Paatin pohjassa olevien luotainanturien kuvaa. Ylhäällä näkyy ns aaltovälkettä ja merenpohja on alhaalla. Silakoita tuskin erottaa. Niin tiukasti ne ovat menneet pohjaan pitkälleen. Mitähän ne siellä oikein tekee?
Tässä kuvassa alapaula on vedetty pohjasta irti. Kalantulo loppui samantien.
Ja tässä syy miksi se paula vedettiin irti pohjasta. Trooli hyppyytetään kallion yli. Jos se osuisi tuossa pohjaan, se menisi rikki. Kuvasta näkee myös miten troolin korkeus on pienentynyt noin 18 metriin. Yläpaulan alla näkyy aaltovälkettä, mikä tarkoitta paulan kulkevan pitkin pintaa. Me sanotaan, että trooli meni hyppyrin ylitse. Silloin kun kalat uivat välivedessä ei troolin alapaulaa lasketa kiinni pohjaan. Troolin korkeutta ja syvyyttä säätelemällä koetetaan saada se uimaan välivesiparvien kanssa samalla syvyydellä.
Äskeisen Hyppyrin jälkeen vesi on syventynyt nopeasti ja alapaula on taas pudotettu pohjaan. Kalapöllytys alkaa heti.
Parivetotroolaus
Kalastamme Rockallin kanssa siis parivedolla. Molemmista paateista menee troolin ylä ja alakulmiin kaksi pitkää vetovaijeria. Alapaulaan menevän vaijerin päässä on 250 kilon kettinkinippu painona.
Kuvassa näkyy meidän käyttämän paritroolaustavan periaate. Sondikaapeli johdetaan jommasta kummasta aluksesta yläpaulan keskelle anturiin. Nykyaikaiset laitteet pelaavat kyllä ilman johtoja ja kaapeleita, mutta eihän meillä sellaisia.
Troolin kulkusyvyyttä säädellään vetovaijereiden pituudella. Esimerkiksi
tänään kalastimme matalassa 20-40 metrin vedessä ja vaijereita oli kelattu ulos vain 150 metriä. Mitä syvemmälle trooli pitää saada menemään
sitä pidemmät vaijerit on käytössä. Huovarin vaijereiden kokonaispituus on tällä
hetkellä 400 metriä. Troolin korkeutta ja syvyyden hienosäätöä tehdään
painolla varustetun alavaijerin eli "punttivaijerin" pituutta säätelemällä. Säädöt ovat
pieniä käytössä olevan vaijerin pituuteen verrattuna.
Aloitamme kalastuksen yleensä "tasamerkillä". Silloin vetovaijerit ovat yhtä pitkät ja trooli aukeaa 25 metriä korkeana, eli yläpaulan ja alapaulan etäisyys on 25m. Yläpaula on tasamerkillä vedettäessä muutaman metrin pinnan alapuolella. Troolinvalmistajan laskelmien mukaan voimme laskea "punttivaijeria" 6 metriä ulospäin jolloin se on tietysti 6 metriä ylävaijeria pidempi. Silloin trooli aukeaa noin 29 metrin korkeudella ja sukeltaa samalla syvemmälle. 150 metrin pituisilla vetovaijereilla alapaula saadaan tarvittaessa kulkemaan pitkin pohjaa noin 40 metrin syvyydessä.
Voimme vetää sitä punttivaijeria tasamerkistä myös 6 metriä sisäänpäin, eli lyhentää sitä. Trooli aukeaa nyt vain 18 metrin korkeudelta ja yläpaula kulkee pitkin pintaa. Tiukan paikan tulle sitä voi kyllä säätää enemmänkin, mutta silloin pyydys menettää muotonsa eikä kalasta. Parempi niin, jos pyydyksen saa pelastettua karikon yli. Vetotehoa säätelemällä voidaan myös säädellä troolin kulkusyvyyttä. Hanaa antamalla trooli nousee ylöspäin aika nopeasti ja päinvastoin, jos se halutaan äkkiä syvemmälle, voidaan kaasua hetkellisesti höllätä.
Loppukommenttina voin kertoa, että jokapäiväisen työmenetelmän kuvaaminen on aika vaikeaa. Toivottavasti asiasta kiinnostuneet saavat tästä jotain irti.
Ja vihonviimeiseksi. Lämmmityksen kiertovesipumppu sökähti. Onneksi ollaan rannassa ja saadaan lämpöä sähköpuhaltimilla. Huominen lumimyräkkäpäivä käytetäänkin lämmityksen korjaamiseen.
Joulukuu ihmeteltiin leutoja kelejä. Kalantulossakaan ei ollut edellisiin vuosiin verrattuna kehumista. Toivottiin vähän kylmenemisät. Silleen sopivasti, ei liikaa. Merivesi on vieläkin lämmintä, mutta tarpeeksi kun pakastaa ja kun tuulikin vielä puhaltaa, niin jäätähän siinä syntyy ja ennen jäätymistä merisavua. Tekee talvea oikein tosissaan. Vähempikin riittäisi.
Alla muutama näppäilykuva talviselta Saaristomereltä. Näin kun niitä katselee, niin idyllisiltähän ne näyttävät.
Pakkasta kymmenkunta astetta ja aurinko paistaa.
Rokkialli Airistolla aamuhämärissä.
Matka satamaan taittuu jäiden seassa rauhallisesti parin solmun nopeudella.
Totuus on kuitenkin toisenlainen. Paatissa on vielä just ja just sisätiloissa riittänyt lämmintä, mutta kannella jo kaikki jäätyy. Matkanteko jäissä kestää. Esimerkiksi viime yönä ajoimme Laupusista Hangan laituriin. Sellainen reilun parin tunnin ajomatka veikin jäiden takia melkein kuusi tuntia.
Nähtiin muuten meille uusi luonnonilmiö Velkuan länsipuolella. Ajettiin jääränniä Ykskarin pohjoispuolella valonheittäjät päällä ja ihan oudon näköisiä lintuja juoksi hurjaa vauhtia jäälohkareelta toiselle. Kiikari esiin ja kas kummaa, eivät ne olleetkaan lintuja. Olivatkin talviasuisia valkoisia jäniksiä. Olivat ilmeisesti muuttamassa suomenkielisestä Velkuasta ruotsinkieliseen Iniöön. Siis oikeasti Naantalista Paraisille tämän nykyisen kuntajaon mukaan. Menivät niin vikkelästi valokeilassa ettei ollut toivokaan saada niitä kännykällä kuvatuksi. Uskokaa nyt kuitenkin: Nähty jäniksiä ulapalla.
Troolin laskussakin menee aikaa. Se mokoma tuppaa jäätymään köntiksi ja mereen laskettaessa sitä joudutaan repimään auki oikein toden teolla ja se on kylmänhikistä työtä.
Ei tämä mitään valittamista ole. Todetaan vain se, että talvella on kylmää. Minkäs teet. Ammatinvalintakysymyshän tämä on. Tämän päivän saaliiksi saadut silakat on siirretty maihin. Aamuksi on tilattu pottoainetäydennys ja uusi päivä odottaa. Luvassa on tuulta ja tuiskua.
Loppuun vielä muutamasta videoklipistä koostettu talvitunnelmavideo.
Rokkialli on saatu kuntoon ja vähän muitakin pieniä asioita on saatu hoidetuksi ja pakkastakin on pidellyt. Nyt näyttäisi lauhtuvan, ainakin vähäsen.
Tultiin Jussin kanssa paatille jokin aika sitten. Ensimmäiseksi työkalu piti irrottaa jäistä. Onneksi, onneksi jää ei ollut kovin paksua, kymmenen senttistä korkeintaan. Saatiin vanha rouva siftauksi kaijan nokkaa ihan helpolla. Ajettiin pari pientä lenkkiä jäiden pilkkomiseksi ja huomattiin, että sadan metrin päässä rannasta oli jo avovettä.
Näin tottumattomalle tuo jäätynyt pimeä meri näyttää aika hyiseltä.
Tuonne sitä ollaan aamulla menossa.
Hymyssä suin odotellaan kalaan pääsyä. Jo oli aikakin.
Ei näitä vanhoja kalapaatteja ole oikein talvikeleihin tehty. Yksinkertaiset klasit vetää huurteeseen. Sisätiloissa on kuitenkin kohtuullinen lämpötila. Ulkona vielä kymmenkunta pakkasastetta ja kohtalainen viimakin viilentää.
Viime vuosi päättyi meidän osalta vähän surkeasti. Vuoden viimeisen troolinvedon viimeisellä tunnilla Kuustenaukossa Rokkiallin merikytkin kytki koneen vedon kokonaan irti potkuriakselista. Kalastaminen päättyi tietysti samantien. Aikamme siinä taiteilimme ja saimme lopulta homman ns hoidetuksi kotiin. Pyydys säilyi ehjänä ja saaliskin onnistuttiin ottamaan talteen.
Tuo vuoden loppu kuvasti jollakin tavalla koko edellistä vuotta. On ollut menetyksiä ja on ollut onnistumisia. Takapakit kuuluvat kalastukseen ja yrittämiseen ylipäätään, eikä niitä voi jäädä murehtimaan. Eteenpäin on katsottava ja on uskallettava porhaltaa kohti tuntematonta tulevaisuutta. Joku viisas on kertonut yrittämisen olevan jatkuvaa soutamista vastavirtaan. Jos lakkaa soutamasta hetkeksikään alkaa heti menemään takaisinpäin. Siispä soudamme kohti uusia haasteita entistä lujemmin.
Uusi vuosi on aloitettu odottelemalla Rokkiallin kytkimen osia. Tarkoitus olikin lähteä vesille vasta tänään. Siinä mielessä kytkinrikko sattui sopivasti, jos niin nyt voi ylipäätään sanoa kaverin huonosta tuurista.
Käytiin tänään paatilla tarkistamassa, että lämmöt on päällä. Kaikki oli kunnossa, eikä merikään ollut vielä jäässä lukuunottamatta aivan laiturin syrjää.
Talvi tulee, mutta millainen talvi? Kutsuuko evakkoretki Simrishamniin, vai voidaanko pysyä näissä maisemissa? Vastaus tiedetään joskus pääsiäisen jälkeen.
Rokkiallin kytkin tulee varmasti kuntoon, mutta mitä tekee säiden haltija lähiviikkoina. Kovaa pakkasta on tiedossa ja jos tätä jatkuu pidempään niin Saaristomeri kyllä jäätyy. Parinkymmenen asteen pakkasella alkaa pikkupaattien kalastuskin muuttua mahdottomaksi. Kaikki missä on vähänkin vettä menee umpijäähän hetkessä. Pyydykset, köydet, vaijerit, aivan kaikki jäätyy.
Laupusten rantaa. Muutaman metrin korkeudella vesirajasta kyltitkin jo jäätyvät. Sama tapahtuisi paatin rakenteille.
